Susikannan hoitosuunnitelma vahvistettu

Maa- ja metsätalousministeriö on tänään 22.1. vahvistanut Suomen susikannan hoitosuunnitelman kumoten samalla vuonna 2005 vahvistetun hoitosuunnitelman. Suuret kiitokset kaikille osallistuneille henkilöille. Hoitosuunnitelma päivitetään jo vuoden 2017 aikana. Päivityksessä otetaan huomioon hoitosuunnitelman täytäntöönpanosta saadut kokemukset ja kannanhoidollisen metsästyksen vaikutukset.

Vuoden 2005 Suomen susikannan hoitosuunnitelma vahvistettiin lukumääräisesti kasvavan, mutta maantieteellisesti itäiseen Suomeen painottuvan susikannan aikana. Hoitosuunnitelman valmistelun aikana ensimmäiset susireviirit olivat kuitenkin syntyneet Keski-Suomeen ja Pohjois-Hämeeseen sekä lounaiseen Suomeen. Kun tästä levinneisyysalueen laajentumisesta tulikin pysyvä, oli hoitosuunnitelman peruslähtökohta muuttunut.

Toisaalta hoitosuunnitelma valmistui kesken EU:n komission käynnistämän valvontamenettelyn, joka kohdistui hyvin konkreettisella tavalla poikkeuslupien myöntämiseen. Lupien myöntäminen vaikeutui asteittain tavalla, jota hoitosuunnitelmassa ei ollut mahdollista ottaa huomioon. Euroopan yhteisön tuomioistuimen tuomio vuonna 2007 muutti lopullisesti ns. vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämisen ajallisesti ja alueellisesti hyvin rajoitetuksi. Hoitosuunnitelman toteuttaminen vaikeutui entisestään. 

Vuonna 2007 susikanta oli suurimmillaan 270 ̶ 300 yksilöä. Turhautuminen susikannan levittäytymiseen ja lupien saamiseen vaikeuteen johti laajalti turhautumiseen susialueilla. Maa- ja metsätalousministeriö pyrki joustavoittamaan tilannetta delegoimalla vuonna 2008 kaikkien poikkeuslupien myöntämisen silloisille riistanhoitopiireille. Toimenpiteet kuitenkin olivat myöhässä ja vuodesta 2008 eteenpäin susikanta pieneni vuodesta toiseen. Todennäköisenä syynä on pidettävä susien laitonta tappamista.

Vuodesta 2010 eteenpäin eurooppalaisessa suurpetokeskustelussa on yhä voimakkaammin nostettu suurpetopolitiikan ekologisen kestävyyden rinnalle suurpetopolitiikan sosiaalinen kestävyys. Myös EU:n komissio on käynnistänyt vuonna 2014 aloitteen suurpetojen ja ihmisten yhteiselon edellytysten parantamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö teetti vuonna 2013 Helsingin yliopistolla ulkopuolisen arvioinnin Suomen suurpetopolitiikasta. Arvioinnin tulosten mukaan erityisesti susipolitiikka oli epäonnistunut ja suunnanmuutos oli välttämätöntä. Myös Helsingin yliopiston arviointi suositti sosiaalisen kestävyyden nostamista suurpetopolitiikan keskiöön.

Susipolitiikassa on nyt eräänlainen kulminaatiopiste. Hoitosuunnitelman valmistelu käynnistyi alkuvuodesta 2014. Helmikuun susikanta-arvio osoitti vain vähäistä kannan kasvua. Susikannan kooksi arvioitiin 140 ̶ 155 yksilöä. Vuoden aikana on kuitenkin osoittautunut, että Suomen susikannassa on voimakas lisääntymispotentiaali, kun sille annetaan mahdollisuus. Tammikuussa 2015 susikannan kooksi arvioitiin 220  ̶ 245 yksilöä. Laumojen määrä on 27 yksin Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä ylittää hoitosuunnitelmassa vahvistetun pienimmän elinvoimaisen susikannan rajan. 

Hoitosuunnitelman mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö avaa mahdollisuuden susien laumakohtaisten kannanhoidollisten lupien myöntämiseen. Tämä tulee joustavoittamaan byrokraattista lupamenettelyä. Kyse on kaksivuotisesta kokeilusta. On selvää, että tämä ei ole yksin riittävä toimenpide susilauman aiheuttamien huolien ja haasteiden poistamiseksi. Siitä kuitenkin voi tulla pysyvä ja määrällisesti kattavampi toimenpide, mikäli susien laiton tappaminen vähentyy merkittävästi ja mikäli susien läsnäolosta ja saalistuksesta aiheutuvien ongelmien vähentämiseksi otetaan reviirialueilla käyttöön myös muita hoitosuunnitelmassa linjattuja toimenpiteitä. Valmiutta sietää oman maailmankuvan vastaisia toimenpiteitä edellytetään myös susien suojelua ajavilta tahoilta.

Hoitosuunnitelma ei voi olla koskaan minkään yksittäisen tahon tavoitteiden tai vaatimusten mukainen. Politiikka edellyttää aina kompromisseja – myös susipolitiikka.